Päivitetty 12. marraskuuta 2014

  Etusivu 2015 2014 Messut 2013 Messut 2012  
     
Kirjoituskilpailu 2015
Kuvat: Kai Kangassalo
Ruotsinsuomalaiset tytöt kirjoittavat parhaiten

Kirjoita suomeksi – nuorten kirjoituskilpailu järjestettiin nyt toista kertaa. Tänä vuonna kilpailutekstejä tuli 83, kaksinkertainen määrä edelliseen verrattuna. Itse osallistujamäärä oli 70 kilpailijaa, joiltakin oli mukana parikin tekstiä ja muutamilta jopa useampi.

10–12-vuotiaiden ryhmään osallistui 11 tyttöä ja kilpailutekstejä oli 13. Seuraava ikäryhmä 13–15 v oli lukumäärältään suurin, 52 osallistujaa, joista poikia oli 28, tyttöjä 24 ja kaikkiaan 63 kirjoitusta. 16–20-vuotiaiden ryhmään otti osaa 5 tyttöä ja 2 poikaa, kullakin yksi kilpailuteksti. Tuomariston tehtyä valintansa tytöt osoittautuivat ylivoimaiksiksi, vain yksi palkituista oli poika. Parhaista kirjoittajista löytyi neljä sisarusparia, ja mukana on myös kolme viime vuonna palkituista .Kilpailutekstien pituus vaihteli muutamasta sanasta 15 sivuun, ilmaisu hallitusta suomen kielen taidosta hapuilevaan.

Aihepiireiltään kirjoitukset olivat samankaltaisia kuin viime vuonna, vaikka ehkä vieläkin synkempiä. Kuolema oli läsnä melkein joka kolmannessa tekstissä, silloinkin kun henki säilyi, moni tuli kiusatuksi tai kidnapatuksi.

Esikuvia on haettu populaarikulttuurin eri lajeista, mutta myös joitakin tavallisen elämän kuvauksia on mukana. Seikkailutarinoissa tapahtumat sijoittuivat usein amerikkalaiseen ympräristöön. Kirjoittajista moni hallitsee sadun tai fantasian kertomisen taidon.
Runoja oli suhteellisen vähän, eikä niistä yksikään noussut proosan tasolle, kirjoittajien leikkimieli jäi köykäiseksi. Mukaan mahtui myös yksi dokumentti, kuvaus ensimmäisestä kouluvuodesa Ruotsissa ansaitsee kunniamaininnan.

Palkintosummaa jaettaessa valikoitui14 kilpailutekstiä, 10-12v. sarjassa kolme saa 700 kruunua kukin, kolme neljäsosaa teksteistä lähettäneen ikäryhmän 13-15 vuotiaiden kirjoituksista seitsemän saa 900 kruunua ja 16-20 v. sarjassa 900 kruunua menee kolmelle kirjoittajalle.

Palkittujen kirjoitusten perustelut

1012-vuotiaat

Helmi Holopaisen kertomus ”pälpättävistä riiseistä” on sadun muotoon kirjoitettu tarina kyläläistä, jotka ryhtyvät puhumaan riiseille, jotta ne kasvaisivat paremmin. Sadot lisääntyvät, mutta samalla riisitkin oppivat puhumaan ja aiheuttavat melullaan harmia kyläläisille. Tarinakaavan mukaan ongelmat ratkeavat kun paikalle saapuu viisas Matti, joka saa riisit vaikenemaan. Lopulta riisisato korjataan, kaikki ovat tyytyväisiä ja Matti jatkaa matkaansa maailman ympäri.

Helmi Kälvemarkin kertomus ”Kaikkien aikojen laukka” noudattaa unen logiikkaa nopeine käänteineen: kertoja juoksee metsäpolulla ja joutuu hevosen selkään ja takaa-ajettavaksi, lopulta hän herää sängyssään. Mutta tarina ei olekaan unta, kun hän huomaa polviensa kirvelevän ja kutiavan! Kertomuksen viehätys perustuu siihen, että lukija saa päätellä, mikä olikaan unta, mikä totta.

Senni Peuran ”Tyttö joka halusi lentää” on satu tytöstä, joka perinteisten satujen mukaan saa erilaisia tehtäviä saavuttaakseen tavoitteensa eli oppiakseen lentämään noidan neuvojen mukaan. Matkallaan hän kohtaa lohikäärmeen, prinsessan, linnun, lintukissan, lentokaloja ja peikon, kunnes selviytyy lopulta kotiin. Opitulla taidollaan hän pelastaa kissan puusta. Vanhoista satuaiheista on kertomuksessa muokattu omintakeinen versio, joka kantaa loppuun asti.

Aada Paavonperän kertomus on omaperäinen muunnelma suositusta Yksin kotona -elokuvasta, jossa perheen lähtiessä ulkomaille tyttö jää joukosta ja pärjää omillaan. Unenomaiset seikkailut vievät hänet onnettomuuksien kautta autiolle saarelle ja sieltä lopulta omaan kotiinsa. Samalla monien vaiheiden kautta tyttö pääsee sovintoon häntä soimanneen koulutoverinsa kanssa. Elävällä kielellä kirjoitettu selviytymistarina päättyy siten onnelliseen loppuun.

1315-vuotiaat

Ella Aaltosen ”Yllätysjuhlat” on juoneltaan monipolvinen kertomus syntymäpäiväjuhlista, jotka perhe ja koulutoverit järjestävät Ennille. Kertoja eksyttää lukijaa sivupoluilla ja harharetkillä, kunnes tyttö herätetään autossa kotipihallaan, ja hän huomaa saaneensa lahjaksi oman huoneen. Kaikki päättyy siihen, miten kertoja tarttuu kynään, ”käyttää omaa suomeaan, kertoo tarinansa ja kirjoittaa sellaisena kuin on”!   

Eskil Kälvemarkin ”Ikuinen sota” kuuluu fantasiakertomusten lajityyppiin. Kirjoittaja luo sepitteessään uskottavan maailman, jossa örkit ja ihmiset kamppailevat keskenään ja jossa myös lohikäärmeet ja sudet seikkailevat. Kertomus huipentuu siihen, että isänsä murhaajia etsivä örkkipoika haluaa pysäyttää ”tämän hulluuden”, joka on vähällä johtaa kaikkien kuolemaan. Vetoamalla järkeen hän saa ”ikuisen sodan” loppumaan.

Milja Luomalan ”Hovimestari on syyllinen” on perinteisen dekkaritarinan muotoon puettu kertomus kassakaappiin sijoitetun kultakannun varkaudesta. Tarina etenee näppärästi napakkaa dialogia käyttäen uskottavaan loppuratkaisuun saakka. Aluksi epäillään hovimestaria, mutta yllättäen syylliseksi paljastuu varkautta selvittelevä yksityisetsivä.

Viivi Paavonperän nimetön kertomus kasvaa mystiseksi tarinaksi Linnea-tytöstä, joka on menettänyt liikuntakykynsä eikä tiedä miksi. Oudon sairauden syyt jäävät jatkossakin epäselviksi, kun lääkäritkin vain tuijottavat toisiaan eivätkä sano mitään. Kertoja järjestää tarinan loppuun yllätyksen, kun Linnea matkalla sairaalaan kidnapataan ja viedään huputettuna outoon paikkaan. Siellä arvoitus ratkeaa hänelle, mutta jännittävästi lukija jätetään pimentoon.

Venla Peuran ”Helmilampi” on hellyttävä tarina rakkaudesta rikkinäisten perheolojen keskellä. Sisarensa kanssa asuva Amanda tapaa metsälammella vanhempiensa hylkäämän pojan, Antonin, johon hän rakastuu. Heistä tulee erottamattomat, kunnes Antonin aiempi tyttöystävä saapuu paikalle ja järjestää kohtauksen. Paniikissa Amanda törmää autoon ja joutuu sairaalaan; sillä aikaa Anton muuttaa toiselle paikkakunnalle. Seitsemän kuukauden jälkeen hän palaa ja nuoret kohtaavat uudestaan lammen rannalla. 

Aada Ypyän ”Lakastunut kukka” on myötäeläen kirjoitettu kertomus koulutytön kokemasta menetyksestä lähipiirissä. Koulun päättäjäistanssien ”mahtavasta illasta” palaava Kalya kohtaa kyynelehtivän äitinsä ja lähtee yhdessä tämän kanssa viettämään hiljaisia hetkiä Vanessa-tädin kuolinvuoteen äärellä. Kertomus rakentuu taitavasti kontrasteille ja kuvaa elävästi surua, josta on mahdollista selvitä yhteisin voimin. 

Erika Ypyän kertomuksessa ”Joululahja” 13-vuotias Selena elää orpokodissa, missä häntä kiusataan ja rangaistaan teoista, joihin hän ei voi vaikuttaa. Kaikesta huolimatta tyttö toivoo joululahjaksi saavansa oman perheensä takaisin. Monien vauhdikkaiden käänteiden, seikkailujen ja sattumusten jälkeen hän löytää yllättäen isänsä ja sitä kautta onnensa.

1620-vuotiaat

Matilda Helmisen ”Kuka minusta välittää?” on kertomus 16-vuotiaasta Sarasta, joka elää alkoholistiperheessä ja joutuu hoitamaan omia vanhempiaan. Hän eristäytyy ja sulkee tunteensa sisälleen, kun ”syvällä hänessä on vain mustaa”. Korttitalo sortuu, kun äiti hakkaa hänet humalassa verille. Johdonmukaisesti kehitelty kertomus päättyy Saran ottaessa kohtalon käsiinsä ja päättäessä hypätä junan alle.

Siiri Kilpeläisen kertomuksessa ”Intiaanityttö” kuvataan kohtaamista turistiretkellä suurten kanjonien äärellä. Tilanne on dramatisoitu hienovaraisesti, kun kaksi erilaisista maailmoista tullutta ihmistä löytää hymyillen toisensa vaaran paikoissa. Toiseutta kunnioittavan kertomuksen sanoma huipentuu kauniisti: ”Se oli upein lahja minkä olen ikinä saanut. Hänellä ei ollut edes kenkiä, ja meillä ei yhteistä kieltä. (---) Hän opetti minulle, ettei tarvitse omistaa antaakseen.”

Petra Niskalan ”Elefanttimarssi” rakentaa taitavasti ennakointeja ja kertausta käyttäen kertomuksen isästä ja tyttärestä kriisitilanteessa. Lastaan rakastava ja pääsiäisyllätystä järjestävä isä kuolee auto-onnettomuudessa ja Satu-tyttären ja koko perheen elämä muuttuu surutyöksi. Tragedia on kertomuksessa kuvattu vaihe vaiheelta eläytyen ja vivahteikkaasti tyttären näkökulmasta. Tekstissä on havaittavissa kirjallisen lahjakkuuden merkkejä.

Olivia Lehden dokumentin muotoon kirjoitettu kertomus "Ensimmäinen vuosi Ruotsissa" tallettaa sanoin ja kuvin kokemuksia, jotka ovat monelle ruotsinsuomalaiselle tuttuja elämisestä kahden kulttuurin välissä. Palkintolautakunta on päättänyt myöntää raportille kunniamaininnan.

 

Tukholmassa 30. lokakuuta 2015
Liisa Paavilainen ja Juhani Niemi


Tuomarit Liisa Paavilainen ja Juhani Niemi


Helmi Holopainen


Helmi Kälvemark


Senni Peura


Aada Paavonperä


Eskil Kälvemark


Milja Luomala


Viivi Paavonperä


Venla Peura


Aada Ypyä


Erika Ypyä


Matilda Helminen


Siiri Kilpeläinen


Petra Niskala


Professori Juhani Niemen ohjeita kirjoittajalle!

 
Ruotsinsuomalaisen kulttuurin ystävät
info@kulttuuri.se

Sivun teki ja sitä päivittää: Kai Kangassalo